Nämä kesäkuun alun kylmät kelit ovat saaneet kaikki kasvit pysäyttämään kasvunsa, tai siltä ainakin tuntuu. Mitään uutta ei ole puhjennut kukkaan, omenapuusta ehti osa avautua ja osa jäi nupulle, ehkä ne aukeavat myöhemmin, samoin lupaavilta näyttäneet syreeninkukat ovat pysähtyneet nupulleen. Ukkolaukat jäivät hassusti puoliauki. Mutta eiköhän kaikki jatka taas eloaan kun ilmat lämpenevät. Ainakin haluan uskoa, että lämpenevät. Tänään oli jo vähän lupausta siitä. Käytiin tytön kanssa pihakierroksella ja kerättiin samalla kimppu kukkia keittiötä kaunistamaan.
Kimpussa on ihania pastellisävyjä. Kuolanpionia, tulppaania, viimeinen narsissi, muutama akileija, lemmikkiä, kevätesikkoa ja pikkusydäntä. Rakastan pastellivärejä ja niitä on meillä sisustuksessa käytettykin, vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja keltaista. Värit on muutenkin ihania, enkä oikein karsasta sekalaisia kukkapenkkejä, yhdinstelen kaikkia värejä ja joskus kokeilut on aika mielenkiintoisia. Löysin muuten lauantaina Tokmannilta ihania purkkeja, jotka sopii meille kuin nakutettu. Niissäkin on pysähdytty jonnekin menneelle vuosikymmenelle, sopii otsikkoon.
Eilen nappasin lapsista pari hassua kuvaa. En ole mikään hyvä kuvaaja, mutta valokuvaaminen on mielenkiintoista, ja eilen satuin saamaan pojasta jotenkin vahingossa kuvan joka näyttää tosi vanhalta. Tytöstä sain napattua kuvan sekuntin murto-osa ennen kuin poika törmäsi häneen. Pysähtyneisyyttä siis näissäkin.
